keskiviikko 4. toukokuuta 2011

Divaani




David: Madame Récamier (1825)


Olen aina halunnut divaanin, mutta se on jäänyt unelmaksi kuten niin monet muutkin asiat elämässä.
Jo muinaiset roomalaiset lojuivat divaaneilla. Mikäli elokuviin on yhtään luottamista, myös Kleopatra punoi juonia divaanilla maaten. 1700-luvun Ranskassa aatelisnaiset ottivat vieraansa vastaan salongissa divaanin silkkityynyihin nojaten.


Vallankumous ei syössyt vallasta divaania. Päinvastoin, eräs sen suurista taiteilijoista, David, maalasi divaanin pysyvästi taidehistoriaan muotokuvallaan Madame Recamieristä. 

Viktoriaanisella ajalla divaani jatkoi voittokulkuaan. Se siirtyi keskiluokan koteihin, kun huonekaluja alettiin tuottaa tehtaissa edullisesti.
Divaanilla saattoi ottaa päivänokoset tai lukea kirjaa kerosiinilampun valossa.



jatkuu..


Lue lisää: Unelmien divaani
Lue sieltä, mitä kommentoijat kertovat divaaneistaan. Lue unelmani toteutumisesta.

2 kommenttia:

  1. olisi ihana saada sellainen säädettävä pehmeä tuoli jossa voisi myös näppiksen säätää sopivalle korkeudelle ja näyttö taustalle.

    sitten vain rentona antaisin ajatuksern lentää, nythän se on katkaistava vähän väliä, kun ei voi istua tuntia kauemmin työtuolilla, ja olla niskat kumarassa..

    hyvä isea kehiteellä unelmien blogipöytä ja tuoli, ja jos sen voi säätää vielä lepo asentoon sitten senkúin ottaa torkut.. hih..;)

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.